Image

TUTKIMUSNURKKA: Miten luodaan kehittävä toimintaympäristö kaikille? Bryne FC:n onnistumisen avaintekijät 

 
Erikstadin ja kumppaneiden (2021) tutkimus tarkastelee Bryne FC nuorten jalkapallojoukkueen menestystä nuorten kehittämisessä sekä lajin parissa pysymisen että huippuosaamisen kannalta. Tutkimuksessa korostuvat erityisesti joukkueen valmennusfilosofian ja sosiaalisen ympäristön roolit siinä, kuinka poikkeuksellisia tuloksia saavutettiin. 

Päätulokset: 

Poikkeuksellisen matala dropout-prosentti: 
Bryne FC 

dropout-prosentti oli vain 12,5 %, eli 35 pelaajaa 40stä jatkoi jalkapallon pelaamista aikuisuuteen saakka. Tämä osoittaa joukkueen menestystä siinä, miten pelaajat pystyivät sitoutumaan toimintaan pitkällä aikavälillä. Dropout-lukujen alhaisuus voidaan nähdä seurauksena useista strategioista, joita joukkueessa toteutettiin. 

Korkea ammattilaiseksi siirtyneiden määrä: 

Joukkueen pelaajista 15 % pääsi ammattilaisiksi, mikä on huomattava saavutus nuorisourheilussa. Tämäkin on seurausta systemaattisista ja hyvin suunnitelluista valmennus- ja kehitysohjelmista, joissa panostettiin sekä huippupelaajien kehitykseen että kaikkien pelaajien osallistamiseen. 


Valmennus ja ympäristön toimet onnistumisen taustalla:
 

  • Eriyttäminen ja joukkueen jakaminen: 
    Kun pelaajat saavuttivat noin 13 vuoden iän, joukkue jaettiin kahteen ryhmään heidän motivaationsa ja harjoitusmäärien perusteella EI taitotason. Yksi ryhmä, jota voisi kutsua "eliittiryhmäksi", harjoitteli 4–5 kertaa viikossa, kun taas "harrasteryhmä" harjoitteli 1–2 kertaa viikossa. Tärkeää oli, että vaikka ryhmät olivat erilaiset, ne jaksoivat harjoitella yhdessä kaksi kertaa viikossa, mikä auttoi säilyttämään sosiaalisen yhtenäisyyden ja ehkäisi dropout-ilmiötä. 
  • Tasavertainen peliaika ja kilpailullisuus: 
    Valmentajat painottivat tasa-arvoista peliajan jakamista, erityisesti nuoremmissa ikäluokissa, mikä loi turvallisen ympäristön pelaajille kehittyä ilman liiallista painetta voittaa pelejä. Tämä ei kuitenkaan tarkoittanut, että kilpailullisuutta olisi vältetty kokonaan; päinvastoin, kilpailu oli osa harjoittelua, mutta se yhdistettiin hauskanpitoon ja yksilöllisten taitojen kehittämiseen. 
  • Laadukkaat sosiaaliset suhteet ja valmennus: 
    Valmentajan kyky luoda henkilökohtainen yhteys jokaiseen pelaajaan oli avainasemassa. Valmentaja pyrki kohtaamaan jokaisen pelaajan yksilönä, mikä rakensi luottamusta ja motivaatiota. Tämä, yhdessä vertaisvetoisten harjoitusten kanssa, joihin kuului paljon vapaaehtoista leikkimielistä pelaamista, auttoi kehittämään yhteisöllisyyttä ja vähensi keskeyttämistä. 
  • Fasiliteettien saavutettavuus ja roolimallit: 
    Yksi tärkeä tekijä oli jalkapallokenttien ja muiden harjoitteluolosuhteiden helppo saavutettavuus. Bryne FC 

pelaajat saivat käyttää harjoitustiloja vapaasti, mikä mahdollisti merkittävän määrän vertaisvetoisia harjoituksia ilman valmennuksen suoraa ohjausta. Lisäksi valmentajilla ja vanhemmilla, joilla oli vahva jalkapallotausta, oli tärkeä rooli roolimalleina pelaajille. 

Johtopäätös: 

 
Bryne FC menestyksen taustalla oli tarkasti suunniteltu ja monipuolinen lähestymistapa, jossa huomioitiin sekä huippuosaamisen kehittäminen että sosiaalisten suhteiden ja osallistamisen merkitys. Joukkueen vahva yhteisöllisyys, valmentajien käyttämä eriyttäminen sekä tasa-arvoisen peliajan painotus olivat merkittäviä tekijöitä, jotka auttoivat estämään dropout-ilmiötä ja tukivat samalla yksilöiden kehittymistä huipputasolle. Tämä tapaustutkimus tarjoaa esimerkin siitä, kuinka valmennuksen ja ympäristön toimilla voidaan tukea pitkäaikaista osallistumista ja luoda menestyviä urheilijoita. 

 

Lue lisää: “As Many as Possible for as Long as Possible”—A Case Study of a Soccer Team That Fosters Multiple Outcomes in: The Sport Psychologist Volume 35 Issue 2 (2021) (humankinetics.com)